Takapakkia

Pyydystin kesäflunssan, sellaisen oikein pahan. En jaksa millään uskoa tämän johtuvan kengittä kävelystä. Kesäaikaan, höh ja pöh, ei sellaista voi saada. Luulenpa kävelleeni liian läheltä flussaista työtoveria...

Ensimmäisen viikon jaksoin leikkiä normielämää ja jaksoin ihan arkeakin, mutta viikonloppu kaatoi tämän tytön sänkyyn. Ulkona olen kuitenkin yrittänyt voimien salliessa vähän käydä - aurinkohan parantaa (mielialaa, jollei muuta)! Sandaaleissa kuitenkin. (Tai no, laitoin minä yhdessä vaiheessa ihan kengät ja sukatkin. Yök! Kuuma tuli ja hiosti.)

Viikko on puolessa, enkä ole kengittä saanut itseäni ulos. Tässä on se juoksuhommakin aloittamatta. Ei syytä masentua kuitenkaan. Kuumia ovat päivät olleet, joten kaipa niitä riittää vielä :)

Alkaa sujua

Aiemmin mainitsemani kipeytymä on kadonnut. Kuljen edelleen sandaaleissa osan aikaani, mutta paljain jaloin niin usein kun pystyn.

Toimistoelämässä se on sisätiloissa erittäin helppoa, mutta työpäivään liittyvän ulkoilun kävelen mieluiten sandaaleissa. Tiedä häntä, pelkäänkö sittenkin muiden reaktiota kun en uskalla lounasravintolaan asti kengittä... Viikonloppuna pääsin kangasmetsäilemään enkä kenkiä todella kaivannut. Mokomat tuntuivat vain hidastavan menoa. Kävyt, kivet ja juurakot eivät haitanneet lainkaan. Enkä niitä edes kovin kuikuillut.

Huomasin kuitenkin, etteivät jalkani tunnu lainkaan kylmiltä. Ennemmin tulee kaivattua pitkähihaista kuin sukkia jalkaan. Kertonee varmaan parantuneesta verenkierrosta :)