Takapakkia

Pyydystin kesäflunssan, sellaisen oikein pahan. En jaksa millään uskoa tämän johtuvan kengittä kävelystä. Kesäaikaan, höh ja pöh, ei sellaista voi saada. Luulenpa kävelleeni liian läheltä flussaista työtoveria...

Ensimmäisen viikon jaksoin leikkiä normielämää ja jaksoin ihan arkeakin, mutta viikonloppu kaatoi tämän tytön sänkyyn. Ulkona olen kuitenkin yrittänyt voimien salliessa vähän käydä - aurinkohan parantaa (mielialaa, jollei muuta)! Sandaaleissa kuitenkin. (Tai no, laitoin minä yhdessä vaiheessa ihan kengät ja sukatkin. Yök! Kuuma tuli ja hiosti.)

Viikko on puolessa, enkä ole kengittä saanut itseäni ulos. Tässä on se juoksuhommakin aloittamatta. Ei syytä masentua kuitenkaan. Kuumia ovat päivät olleet, joten kaipa niitä riittää vielä :)

Alkaa sujua

Aiemmin mainitsemani kipeytymä on kadonnut. Kuljen edelleen sandaaleissa osan aikaani, mutta paljain jaloin niin usein kun pystyn.

Toimistoelämässä se on sisätiloissa erittäin helppoa, mutta työpäivään liittyvän ulkoilun kävelen mieluiten sandaaleissa. Tiedä häntä, pelkäänkö sittenkin muiden reaktiota kun en uskalla lounasravintolaan asti kengittä... Viikonloppuna pääsin kangasmetsäilemään enkä kenkiä todella kaivannut. Mokomat tuntuivat vain hidastavan menoa. Kävyt, kivet ja juurakot eivät haitanneet lainkaan. Enkä niitä edes kovin kuikuillut.

Huomasin kuitenkin, etteivät jalkani tunnu lainkaan kylmiltä. Ennemmin tulee kaivattua pitkähihaista kuin sukkia jalkaan. Kertonee varmaan parantuneesta verenkierrosta :)

Kipeytymiä

Oikean jalkani ulkosyrjä on ollut kipeä. Jalkaa särkee kun kävelen sandaaleissa, muttei niin paljon kun otan kengät pois. Varpaille nousu oikealla jalalla on hankalaa, koska pohje tuntuu kramppaavan välittömästi. Tämä on suorastaan kummallista.

Minulla on aina ollut taipumusta kuluttaa kenkieni pohjat vinoon. Tahtoo sanoa, painoni ujuttautuu jalan ulkosyrjälle eikä oikein pysy keskellä. Tämä siis kengillä, paljain jaloin ei ole ongelmia (mitä nyt pitkän kenkäilyajan jälkeen seisoskelen ulkosyrjillä). Jostain alipronaatiosta puhuvat uusimpaan tekniikkaan luottavat...

Tällaisena kotilääkärinä olen toki tullut siihen tulokseen, että jalkani lihakset ovat venyneet toispuolisesti ja siksi ulkosyrjä tuntuu helpommalta suunnalta. Oikeaa jalkaani myös vaivasi yhdessä vaiheessa iskias (hermo puristui jumiutuneiden pakara- ja reisilihasten keskelle) ja tunto katosi lähes kokonaan aika pitkäksi ajaksi. Tuo jalka ei ole vieläkään aivan täydellisessä kunnossa ja tämä paljain jaloin kävely vaikuttaa siihen mitä kummallisimmin tavoin. Se tuntuu stimuloituvan helposti ja paljon enemmän kuin vasen. Tämä on kuitenkin vain hyvä, tuntoaistimusten olemassaolo kertoo siitä että hermorata toimii.

Tämä särky on vähän tulevaa ja menevää sorttia. Muutama päivä sitten särki todella, enkä silloin oikein kävellyt kuin sandaaleilla. Eilen särki myös, mutta pakottauduin ulos paljasjalkailemaan ja tänään särky on poissa. Katsellaan kuinka tämä jatkuu, mutta toki haluan ajatella paljain jaloin kävelyn parantaneen tilaa :D

Muutaman viikon yhteenveto

Muutama viikko tuli oltua nettiyhteyden ulottumattomissa, joten tässäpä hiukan yhteenvetoa. Toivoakseni muistan kaiken mitä piti :)

Tavoitteeni oli olla mahdollisimman paljon ilman kenkiä. Lopputuloksena kengät tuli vedettyä jalkaan vain muutaman kerran lämpötilan laskiessa alle 10 asteen eli sandaaleilla/paljain jaloin pärjäsin aika hyvin.

Vaelluskokeilun tein Pyhän maastoissa. 8 km:n lenkistä vajaa puolet ilman kenkiä ja loput sandaalein. Sanoisin, että vallan mahtavasti noin ensi kokeiluksi pitempää matkaa. Maastona oli soratietä ja pitkospuuta. Etenemisvauhti oli yllättävän hyvä soratiellä ja huomasin, että parani heti kun lakkasin tuijottamasta jalkoihini ja pelkäämästä käpyjä. Neuvona siis: unohda että olet paljain jaloin ja katsele rohkeasti maisemia :) Osui minullakin muutama käpy ja kivi ikävään kohtaan, mutta todella nopeasti sitä oppii siirtämään painoaan johonkin muualle. Kävellessäkin pyrin astumaan mieluummin keskijalalla kuin kantapäällä, sillä silloin reagointi on nopeampaa.

Pitkospuulla piti jo hölkätä. Aika luonnollisesti se tuli. Ja vaikken ole lenkkeilytkään, eli kuntoni on suorastaan huono, niin mielellään sitä juoksi/hölkkäsi. Ja kevyesti kulki! Tämän lenkin jälkeen tosin pohkeet olivat aikas jumissa että kävely oli tönkköä seuraavat pari päivää. Osasin odottaa moista, mutta siltikin yllätti.

Paljasjalkailu tyssäsi tämän jälkeen siihen että sain tikun isovarpaaseen - uimalaiturilla(!). Tuli sen verran iso kolo, että ajattelin parannella tuon rauhassa ja käyttelin sandaaleita. Sitten taas paljasjalkailua. Jostain syystä käytin ihmisten ilmoilla (kaupassa, vierailuilla) sandaaleita. Muistan ajatelleeni, etten halua liata toisen ihmisen kotia - kengäthän on tapana jättää eteiseen, mutta likaisten jalkojen pesu onkin yllättävän hankalaa. Harmittelin valtavasti etten ehtinyt tehdä niitä intiaanisandaaleita. Noo, ehtiihän ne - keprotecia on jo odottamassa :)

En tiedä muista, mutta minulla kihelmöi koko jalka varpaista reiteen asti kun kävelen paljain jaloin ulkona. Sellaista tuntohermojen välittämää aistimusta. Mieleen hiipii pakostakin, että näinkö sitä on aistikokemustaan vuosikaudet huonontanut.

Tarkkailtuakin tuli - lapsia nimittäin. Askellus on kuin suoraan paljasjalkajuoksun oppikirjasta! Ja lujaa mennään, että on se nyt ehkä uskottava. Minusta on outo ajatus, että se mikä tulee luonnostaan (ihmisen liikkumisessa, siis) olisi jollain tapaa väärin ja pitäisi korjata. Jos saisikin nuo mainospuheet ja yritysten voitontavoittelut pois, niin keskustelut saattaisivat olla toisenlaisia.

Miksi teen tätä?

Ajattelinpa jollain tapaa listata tämän kokeilun tarkoitukset. Suurin osa muista paljasjalkailusta innostuneista ovat todella jo ainakin jonkinasteisia juoksijoita ja heillä tuntuvat tavoitteet olevan maratoneissa tai ainakin puolimaranoteissa. Itsehän en jaksa juosta edes puolta kilometriä.

Kai minä vain yritän kokeilla josko tällä tavalla löytyisi se lenkkeilyn hurma. Kun aiemmat kokeilut ovat olleet   kuluneilla juoksukengillä ja sitten myöhemmin oikein hyvillä juoksukengillä enkä minä oikein noista vammoista innostu. Satunnaiseen hurmaan kun ei mielestäni kuulu kipeät polvet ja/tai nilkat.

Toinen mitä haluan nähdä on se, tapahtuuko jaloilleni jotain. Minulle tulee herkästi kovettumia isovarpaisiin ja olen itse hyvin vakuuttunut väärän jalan asennon vaikutuksesta. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin paljasjalkailun pitäisi korjata tuota jalan asentoa oikeaan suuntaan - olettaen tietysti että muuten asentoni on oikea.

Kuvittelen myös, että kun käytän kenkiä mahdollisimman vähän, niin en unohda oikeaa asentoa niin helposti. Kesällähän siinä ei onneksi ole mitään kummallista että kävelee kengittä, vaikka näin kaupunkioloissa se tuntuu herättävän hiukan ihmetystä (tai sitten vain kuvittelen).

1. päivä

Tänään olin koko päivän ilman kenkiä. Sandaalit olivat mukana varalta ja jouduinkin ne kaupungissa laittamaan yhdessä kohtaa kun lasia oli kadulla sen verran paljon. En uskaltanut kävellä yli.

Sateen kastelemalla tiellä kokeilin iltasella muutaman juoksuaskeleenkin ottaa, mutta tottumattomana tuijottelin enemmän jalkoihini ja selkä ei oikein pysynyt suorassa. Lienee parasta opetella tämän kävelyn kanssa tien havainnointi kuntoon ennen kuin oikeasti lähden tuohon lenkkeilypuoleen.

Yllättävän helposti olen selvinnyt vaikka niitä suuresti pelkäämiäni pikkukiviäkin on jalan alle sattunut. Kerran astuin pahemmin jonkun kiven päälle ja jalkapohjassa tuin pitkään mokoma murikka vaikka itse kivi oli häädetty jo aiemmin.

Nyt sanoisin että mieli on oikein positiivinen. Takareidet tuntuivat siltä kuin olisivat eilen tehneet jotain töitäkin, että ehkä tämä on hyväksi ihan muutenkin.

Maistiainen

Tänään siis lähtivät kengät. Kaupoissa käytiin enkä pistänyt kenkiä jalkaani. Sandaalit olivat mukana "No shoes, no service" -tyyppisten tapausten varalta sekä siksi etten edelleenkään ole varma saako autoa ajaa ilman kenkiä.

Suorastaan mahtavaa! Tokihan sisätiloissa oli oikein miellyttävä pinta, mutten olisi uskonut kuinka paljon erilaisia tekstuureita löytyy.

Tosiaan, tavoitteeni on siis paitsi aloitella tuo juoksu, myös olla mahdollisimman paljon paljain jaloin. Osin teen tämän, jotta jalkani tottuisivat ja varsinainen juoksu olisi siten helpompaa. Osin taas siksi, että olen yksinkertaisesti vallan kaheli :)

Salainen unelmani on joku kerta suunnistaa paljain jaloin sekä vaelluskeikka kengittä.