Muutama viikko tuli oltua nettiyhteyden ulottumattomissa, joten tässäpä hiukan yhteenvetoa. Toivoakseni muistan kaiken mitä piti :)
Tavoitteeni oli olla mahdollisimman paljon ilman kenkiä. Lopputuloksena kengät tuli vedettyä jalkaan vain muutaman kerran lämpötilan laskiessa alle 10 asteen eli sandaaleilla/paljain jaloin pärjäsin aika hyvin.
Vaelluskokeilun tein Pyhän maastoissa. 8 km:n lenkistä vajaa puolet ilman kenkiä ja loput sandaalein. Sanoisin, että vallan mahtavasti noin ensi kokeiluksi pitempää matkaa. Maastona oli soratietä ja pitkospuuta. Etenemisvauhti oli yllättävän hyvä soratiellä ja huomasin, että parani heti kun lakkasin tuijottamasta jalkoihini ja pelkäämästä käpyjä. Neuvona siis: unohda että olet paljain jaloin ja katsele rohkeasti maisemia :) Osui minullakin muutama käpy ja kivi ikävään kohtaan, mutta todella nopeasti sitä oppii siirtämään painoaan johonkin muualle. Kävellessäkin pyrin astumaan mieluummin keskijalalla kuin kantapäällä, sillä silloin reagointi on nopeampaa.
Pitkospuulla piti jo hölkätä. Aika luonnollisesti se tuli. Ja vaikken ole lenkkeilytkään, eli kuntoni on suorastaan huono, niin mielellään sitä juoksi/hölkkäsi. Ja kevyesti kulki! Tämän lenkin jälkeen tosin pohkeet olivat aikas jumissa että kävely oli tönkköä seuraavat pari päivää. Osasin odottaa moista, mutta siltikin yllätti.
Paljasjalkailu tyssäsi tämän jälkeen siihen että sain tikun isovarpaaseen - uimalaiturilla(!). Tuli sen verran iso kolo, että ajattelin parannella tuon rauhassa ja käyttelin sandaaleita. Sitten taas paljasjalkailua. Jostain syystä käytin ihmisten ilmoilla (kaupassa, vierailuilla) sandaaleita. Muistan ajatelleeni, etten halua liata toisen ihmisen kotia - kengäthän on tapana jättää eteiseen, mutta likaisten jalkojen pesu onkin yllättävän hankalaa. Harmittelin valtavasti etten ehtinyt tehdä niitä intiaanisandaaleita. Noo, ehtiihän ne - keprotecia on jo odottamassa :)
En tiedä muista, mutta minulla kihelmöi koko jalka varpaista reiteen asti kun kävelen paljain jaloin ulkona. Sellaista tuntohermojen välittämää aistimusta. Mieleen hiipii pakostakin, että näinkö sitä on aistikokemustaan vuosikaudet huonontanut.
Tarkkailtuakin tuli - lapsia nimittäin. Askellus on kuin suoraan paljasjalkajuoksun oppikirjasta! Ja lujaa mennään, että on se nyt ehkä uskottava. Minusta on outo ajatus, että se mikä tulee luonnostaan (ihmisen liikkumisessa, siis) olisi jollain tapaa väärin ja pitäisi korjata. Jos saisikin nuo mainospuheet ja yritysten voitontavoittelut pois, niin keskustelut saattaisivat olla toisenlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi :)